Kun tämä tapahtui, olin lomanvietossa ystävieni Benin ja Nickin kanssa.
Olimme jossain päin Kreikkaa, paikassa, joka ei jostain syystä näkynyt Googlen kartoissa, ajamassa vuokra-autolla pitkää tienpätkää etsien seuraavaa isompaa kaupunkia, johon majoittua. Vaikka päätimmekin ensisijaisesti ajaa läpi yön, myönsimme lopulta eksyneemme ja pimeäkin oli tulossa, joten ajoimme bensa-aseman pihaan kysyäksemme neuvoa. Vanha mies huoltoasemalla antoi meille läheisen kylän esitteen ja vaati, että käymme siellä. Meillä ei ollut vaihtoehtoja, koska olimme aivan eksyksissä. Ajattelimme ehkä jotain aivan erilaista, mutta se oli erilaisempaa kuin olisimme koskaan voineet kuvitella, kun käännyimme vasemmalle pimeyteen.
Ainoat majapaikat siellä olivat toisistaan erillä olevat mökit. Omavaraisissa mökeissä oli kylpyhuone, keittiö, parisänky sekä pienempi sänky; kaikki, mitä tarvitsimme yöpymiseen. Nick sai pienemmän sängyn itselleen, joten minun ja Benin täytyi jakaa parisänky. Sillä ei ollut minulle väliä, koska Nick kuorsaa.
Yksi asia mökissä hermostutti minua, nimittäin seinän kokoinen, verhoton ikkuna. Se vaivasi minua erityisesti nyt, kun oli pimeää ja ainoa valo oli mökkimme sisällä, jolloin ikkuna oli meille kuin peili - jos joku tulisi ulkopuolelle tummissa vaatteissa, me emme huomaisi mitään...
Suunnittelimme menevämme kylän baariin muutamille drinkeille kertomaan tarinoita ja ihan vain katsomaan, mihin yö meidät vie mennessään. Avaimen päätimme jättää kiven alle kuistille, sillä jos päätyisimme eri teille, ensin tuleva voisi avaimella avata ulko-oven.
"Puhukaa avaimen piilottamisesta vielä vähän kovempaa, että varmasti kaikki kuulee," Ben vitsaili.
Tämän johdosta Nick huusi sen keuhkojensa pohjasta. Onneksi mökkimme kuitenkin oli eristyksissä ja kaukana muista, joten kukaan ei kuullut, ajattelin pois lähtiessämme...
Vietimme yllättävän hauskan yön baarissa. Joimme muutaman shotin paikallista juomaa, Ouzoa, kunnes henkilökunta kertoi, että joimme heidän varastonsa tyhjäksi; on näköjään totta, että juominen on halpaa Kreikassa.
Seuraava asia johon havahduin, oli se, että oli myöhä, baari meni kiinni ja Ben oli kateissa. Luotin siihen, että Ben oli vain lähtenyt ennen meitä, vaikka en muista hänen kertoneen siitä. Niinpä päätimme lähteä kohti mökkiä - autolla.
"Minun täytyy päästä vessaan," sanoin sillä hetkellä, kun autojen valot osuivat mökkiimme ja tunsin mökkitien renkaiden alla. Katoimme, oliko avain kiven alla, eikä se ollut, joten kokeilimme onko ovi auki. LUKOSSA. Sanoimme yhtä aikaa "Mitä vittua?" ja katsoimme toisiimme. Ben on tullut ennen meitä ja lukinnut meidät ulos!
"BEN! AVAA! Pitää päästä vessaan!"
"Äkkiä!"
Hakkasimme ovea, kunnes sisältä kuului ääntä - kuulosti kirjaimellisesi siltä, kuin joku olisi kompastellut ja tullut pois sängystä nelinkontin ryömien. Benin täytyy olla niin päissään!
"En pysty pidättelemään enää," sanoin, joten minä ja Nick menimme mökin eri puolille tyhjentämään rakkomme. Se tuntui hyvältä, mutta pian jokin ikkunassa kiinnitti huomioni ja vilunväreet kulkivat pitkin selkärankaani. Ikkunassa oli kädenjälkiä. Ne näyttivät paljon pidemmiltä ja kapeammilta kuin ihmisten kädenjäljet. Suustani pääsi “Ei saatana,” mutta jätin ajattelut kaikesta pelottavasti sikseen ja ajattelin jäljen olevan vain ihmisen tuotosta, joka oli tullut liu'uttamalla kättä ikkunaa pitkin... Tämähän käy järkeen? Minusta alkoi tuntua siltä, että joku oli silti katsellut minua...
Viimeistelin hommani ja kiiruhdin sisälle, kun ovi oli jo aukaistu. Päätimme olla laittamatta valoja päälle, ettei kukaan tai mikään näkisi meitä. Lukitsin etuoven ja menimme suoraan sänkyyn.
Nick nukahti sekunnissa ja kuorsasi ennen kuin sai edes päänsä tyynyyn, eikä minullakaan mennyt kauaa, kun minun täytyi myös laittaa silmäni kiinni. Kun suljin silmäni, minulle tuli vahva tunne siitä, että Ben oli avannut silmänsä ja tuijotti minua...uhkaavasti.
Vaistotessani tämän ruumiinlämpöni kohosi ja sydämeni alkoi hakkaamaan tiheämmin. Ben vaikutti vihaiselta ja alkoi pidättää hengitystään. Oli ehkä ilkeä temppu meiltä, ettemme tulleet mökille Benin kanssa... mutta miksi hänen täytyi olla noin vihainen? Rauhoittelin itseäni muutaman minuutin näiltä järjettömiltä ajatuksilta ja lopulta nukahdin.
Ovelta kuului koputusta. "Avatkaa, lupasitte että ovi olisi auki!"
Koputus muuttui hakkaamiseksi. "Avatkaa se vitun ovi, täällä on kylmä!"
Tämä oli kiistatta elämäni pelottavin hetki. Tuntui, kuin kehoni olisi halvaantunut, kun tajusin, että ovella on Ben.
Samalla hetkellä jotain liikkui petivaatteissa lähelläni...
Nousin sängystä ennätysvauhtia ja juoksin ovelle; myös Nick heräsi samaan kauhistuttavaan tunteeseen ja juoksi perässäni, kun potkaisin oven auki ja ryntäsin autoon vilkaisemattakaan taakse. Käynnistin auton ja viitoin Beniä tulemaan kyytiin, mutta hän ei ymmärtänyt, mitä on tapahtunut. Hän katsoi yhä mökin sisään ja päätti laittaa valot päälle...
Tämä on tositarina, joka todella tapahtui. Jos ette usko, kysykää Nickiltä. Beniltä ei välttämättä kannata kysyä, koska hän ei ole siitä paljoa tapauksen jälkeen puhunut. Kun häneltä kysyy, mitä sinä yönä tapahtui ja mitä hän näki, hänen kasvot kalpenevat ja hän sulkee lähimmät verhot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti